lauantai 31. tammikuuta 2015

Voittosukat

Jämäkerät pois -rojekti jatkuu! Tein vaihteeksi villasukat, niitä kun en taas ihan vasta ollutkaan neulonut... :D Keskusteltiin yhden joukkuekaverin kanssa villasukista viime pelireissulla, tällä kaverilla on mielenkiintoinen tapa pitää villasukkia pelikenkien sisällä. Hän oli sitä mieltä, että mitä rumemmat niin sitä hienommat ne oikeestaan on :D Ja siis oon ihan samaa mieltä, enemmän on enemmän kun kyseessä on villasukkien värit :D
Päätin neuloa hänelle ihan mahdottoman rumat sukat. Kaikkia epämääräisiä kirjavia seiskaveikan jämiä, myös ne viime postauksen säärystimistä ylijääneet pikkukerät. Ajattelin, jos ne laittaa yksiin sukkiin niin lopputulos ei voi olla muuta kuin erittäin kamala :D Kuinka väärässä olinkaan, koen epäonnistuneeni kun näistä tuli tosi kivat :D
Yritin vähän jaotella lankoja, jotta saisin samantyyppisiä värejä kumpaankin sukkaan. Ei nää missään nimessä ole samanlaiset, mutta samankaltaisia raitoja suurinpiirtein samoissa kohdissa, niin eikös se oo aika hyvin :D Jostain pikkukeristä katsoin suunnilleen puolet ekaan sukkaan ja toiseen loput, niin pitkälle kuin lankaa riitti.
Aloitin sukkien neulomisen kärjestä. Ekasta sukasta oli tulossa liian iso, kun näiden käyttäjällä on pieni jalka. Purin vähän levennyksiä pois ja tein uudestaan. Ilmeisesti ravelry-muistiinpanoihin jäi se väärä silmukkamäärä, kun toista sukkaa neuloessani mietin jossain vaiheessa että tää on ehkä himpun isompi, mutta en antanut sen haitata. Kantapään jälkeen rupesin miettimään, miksei varren silmukat mene tasan joustinneuleessa. Siinä sitten tajusin mokani :D No, koko päivän kun istuin kuuntelemassa lopputyöseminaareja niin oli hyvin aikaa purkaa ja neuloa uudestaan :D Aika nopeasti kuitenkin tämmöiset ei-kovin monimutkaiset pienet sukat valmistuvat.
Opiskelukaverillani on samankokoinen jalka, joten paras sovituskuva evör, suttuinen kännykkälaatu ekan sukan jälkeen seminaareissa :D Ja näyttivät sopivan siroilta myös saajansa jalkaan, siinä suhteessa onnistuin vaikka nää ei rumat todellakaan ole vaikka yritin :D
Toivottavasti vaan kestävät pesua eivätkä purkaudu jostain keskeltä. Kovin todennäköisesti langanpäät tunkevat esiin pesun aikana... Ihana tää kaveri kun se selitti, miten se laittaa aina koneellisen villasukkia pyörimään :D
Nää sukat lähtee huomenna voittamaan. Ite en pääse pelaamaan, yhyyyyyy kun piti siirtyä etelämpään.. Mut seuraaviin peleihin. Muutaman tunnin ajomatka ei tuu mun ja pelien väliin. Eikä toivottavasti myöskään työpäivät tai muu elämä :D

ps Lentävä Lapanen kokeiltu, siitä kuvia jossain välissä!

edit. sukat on todellaki voittosukat, tytöt kävi voittaa pari tiukkaa peliä!! :))

torstai 29. tammikuuta 2015

heppatytto_94

Opiskelukaveri esitti pyynnön, josko neuloisin hänelle säärystimet. Niiden piti mahtua silleen ratsastuskengän päälle, ettei mene lunta nilkkaan. Minähän ihan innoissani tietenkin neuloin sitten särkät, tämmöiset tuli.
Oon pyrkinyt pääsemään eroon pikkukeristä, joista ei saa mitään järkevää enää aikaan. Näihin tuhosin vaaleanpunaista polkka-seiskaveikkaa, sitä jäi jäljelle vielä vähän (tosin nyt sekin on jo tuhottu!), ja harmaita seiskaveikan paksuisia lankoja sain menemään muutaman pikkukerän. Oikein voittajafiilis :D
Kaiken huipuksi näistä tuli vielä kovin samanlaiset! Joka toisen kerroksen neuloin vaaleanpunakirjavalla, joka toisen jollakin harmaan sävyllä. Jossain vaiheessa lisäsin muutaman silmukan, jotta mahtuisi kengän päälle nätisti, ja alareunasta tuli kovin leveä kun päättelin joustavasti niin että neuloin aina kaksi silmukkaa oikein tai nurin, riippuen mitä kuviossa tapahtui, ja ne oikein yhteen takareunasta. Sit seuraava s, ja se ja se edellinen taas yhteen. Tein näihin samaa palmikkosysteemiä kuin siskon joululahjalapasiin. Hyvältä näyttää kirjavallakin langalla tuo kuvio.
Joo, säärystimet ovat oikeesti saman pituiset. En vaan osannut laittaa niitä oikein, tajusin vaan jossain vaiheessa että nehän on miten sattuu :D Melkein mätsää värit mun reiskoihin.
Meillä oli eilen viimeinen ison porukan illanvietto opiskelukamujen kanssa. Tein tarjolle muffinsseja, eri ohjeella kuin yleensä kun en jaksanut raahautua kauppaan ostamaan kermaviiliä, kämppiksen keittokirjan ohjeen mukaiset aineet löytyivät kaapista. Vaan eipä tullut niin hyviä kuin yleensä, ainakaan mun mielestä, mutta muut ihmiset onneksi tykkäsivät :D Myös appelsiinituorejuustoa oli jääkaapissa :D Sitä ja tomusokeria ja pari tippaa elintarvikeväriä niin oikein sievät kuorrutukset.
Tänään vielä joukkueilta reenien jälkeen, sittenpä tulee hirmu ikävä kaikkia o.o

maanantai 26. tammikuuta 2015

Tuplapipo

Neuloin joululomalla myös pipoa. Useampaan kertaan. Ensin yritin sinikirjavan Taikanallen ja harmaan yhdistelmää, ei erottunut ajattelemani pöllökuvio. Vaihdoin sinisen pinkkiin, totesin puolivälissä että ei tule riittämään pinkki ei (myöhemmin löysin toki lisää pinkkiä...). Sitten päätin kokeilla turkoosin ja harmaan yhdistelmää, no ei kuvio erottunut mutta en antanut sen haitata. Piposta tuli kuitenkin ihan liian iso mun päähän, joten purkutuomio. Oon tässä todennut, että neulominen on kivaa, niin mikäs siinä neuloa uudestaan jos lopputuloksesta tulee kivempi kuin ekasta viritelmästä.

Kolmannen pöllöpipon jälkeen tapahtui suunnitelman muutos. Sukupolvien silmukat -kirjassa oli kaikkia kivoja kirjoneulekuvioita, niin päätin iskeä niitä pipoon. Lisäksi kokeilin jotain mulle ihan uutta, nimitäin onteloneuletta. Käytännössä tässä on siis kaksi pipoa päällekkäin, ei pitäisi pään paleltua. Tän pipon ajattelin myös sopivan oikein sievästi mun turkoosiin jättihuiviin (kuvissa näkyy myös mun villatakki joka on ollut oikein paljon käytössä!)
Loin aluksi 112 silmukkaa, ja neuloin muutaman kerroksen 1 o 1 n -joustinta reunaan. Sit alkoi jännittävä osuus, onteloneule. Muutaman kerroksen verran meni totutteluun, mutta ihan kivasti se lähti sujumaan. Ohjetta onteloneuleeseen ja vähän pipoonkin katselin tästä Yhteishyvän pipokilpailuohjeesta.
Ohjeessa sanottiin, että pienemmät puikot olis hyvät. Huomasin sen itsekin, 3,5 puikoilla tuli ihan täydellistä kirjoneuletta niissä ensimmäisissä kokeiluissa, mutta tässä niillä jäi pikkuisen turhan löysäksi. Äiti kuitenkin kielsi enää purkamasta :D Aionkin antaa tän pipon äitille, koska omaan päähän tää on himpun verran turhan lyhyt ja leveä.
Yritin taas noita kavennuksia kätkeä jotenkin järkevästi tuonne kuvioiden sekaan. Ei toi nyt ihan pöhköltä kai näytä :D Ja noita kuvioita valkkailin kirjasta vähän sillä silmällä, että mitkä näyttää vähän erilaiselta jos on eri tausta- ja kuviovärit, jotta käännettävässä pipossa on mitään ideaa.
Kyllä ihan kelvollinen onteloneulekokeilu tästä kehkeytyi! Nyt vaan pitäisi löytää astetta pienemmät puikot, jotta saisin vielä kivempaa jälkeä aikaan. Meinasin aloittaa ikuisuusprojektin. Miltä kuulostaisi tosi pitkät onteloneulevillasukat o.o Ainakin paksuilta, jos ei muuta.
Ihan kamalaa. Viiminen viikko oikeeta opiskelua lähtee käyntiin. Hassua ajatella, että tän jälkeen porukka hajaantuu ympäri Suomea ja osa vielä kauemmas. Osa tulee takaisin, minä ainakin, mutta osa valmistuu ìhan lopullisesti. Meillä oli potkijaiset perjantaina, ehkä parhaat pippalot koko opiskeluaikana. Siellä oli hattarakone :) ja mä sain kunnian olla Vuoden pyörivä banaani. Potkijaisten lisäksi tajusin, että mullahan oli tossa todennäköisesti viimeinen vieraspelimatka tällä kaudella, kun istun joukkueen mukana pikkubussissa. Tasan aion olla mukana silti niin monessa pelissä ku voin. Mut ikävähän näitä kaikkia tulee, oon kyllä löytäny Kuopiosta tosi hyviä tyyppejä <3

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Laulujuhlasukat

Pukki muisti mua aivan ihanalla neulekirjalla, kyseessä on Sukupolvien silmukat. Toinen toistaan upeampia ja inspiroivampia malleja, suurin osa kirjoneuletta. Mulla vaan on pikku pulma, mulla on itelläni liikaa sukkia. Mummu onneksi kysäisi, voinko neuloa isotädille villasukat kun hänellä on pitkät polvisukat jalassa kesät talvet. Tottakai mä neuloin! Päätin tehdä jotain kivaa kirjan perusteella.
Päädyin malliin, joka on nimeltään Laulujuhlille Sortavalaan. Punavalkoisia kauniita kirjoneulesukkia oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa tyttöjen jalassa, kun he menivät Sortavalaan tutustumaan kalevalaiseen lauluperinteeseen. Tykkään tästä kirjasta siksikin, kun täällä kerrotaan sukkien ja lapasten takana olevia tarinoita, ainakin veikkauksia mitä olisi voinut tapahtua :)
Langaksi valikoitui ohjeen tosiohutta lankaa reilusti paksumpi 7 veljestä, ei tosin ihan punavalkoista mutta aika lähellä. Puikkoina oli 3,5 mm pyöröt. Alkuun loin 68 silmukkaa, resorin jälkeen lisäsin niin että oli 70 s, sit rupesin kaventelemaan niitä pois kun kuvioon sopi. Levein marjapalluraraita on tosin poikkeus, pakko oli kaventaa siellä keskellä jotta ei tullut ihan kummallinen muoto. En tehnyt kuvioita samassa järjestyksessä kuin ohjeessa, mutta käytin kaikkia sieltä löytyviä kaavioita. Ekstrana sotkin mukaan toisaalta kirjasta kaavion, joka on heti nilkan alapuolella, koska ajattelin harmaan loppuvan kesken jos se on koko ajan pääväri. Aika smoothisti sain mielestäni vaihdoksen tehtyä :D Joka kuvioväliin iskin raitaa, joka toisella kerralla 1 krs pinkki, 1 krs harmaa, 1 krs pinkki ja joka toisella 1 krs pinkki, 1 harmaa 1 pinkki jne ja 1 krs pinkki, terässä värit tietysti toisinpäin. Kuvasta tajuaa paremmin kuin mun höpötyksestä!
Kantapään tein ohjeen mukaan, silmukkamääriä soveltelin langan vyötteen ohjeen mukaan. Kyseessä oli ristiin vahvistettu kantapää, mutta kantalapun reunoilla neulottiin muutama silmukka ainaoikeaa. En ole koskaan ajatellut että noin voi tehdä mutta hyvä että kokeilin, tuli yllättävän kiva, tää täytyy muistaa jatkossakin kun teen sukkia varresta alkaen! :)
Koska symmetria, mun piti piirtää uudestaan muutama kaavio. Eka ajattelin että ei oo nii justiinsa, käännän kirjan vaan ympäri, mut sit tuli joku aivopieru että kuvio on samaan suuntaan jos sitä katsoo ylösalaisin. Myöhäisellä ajankohdalla saattoi olla vaikutusta asiaan. Joka tapauksessa piirsin kuitenkin kaaviot peilikuvana ja sain kaksi riittävän symmetristä sukkaa :D
Jos isotäti tykkää näistä puoliksikaan niin paljon kuin mä itse, niin hyvä :D Kun mun mielestä näistä tuli ihan mielettömän hienot. Onneksi koko on niin pieni ettei edes kuvausjalkaa ollut saatavilla (huomaa miten paljon parempia kuvia saa kun on se jalka sisällä), niin ei oo pelkoa että ottaisin nämä itselleni. Pakko saada toisetkin jotkut puikoille, pitää keksiä joku jolle tyrkkään sukat :D Tosin nyt rupesin taas tuhoamaan seiskaveikkajämiä, tulossa on Torstille pikkuveli. Joka ei ole millään tasolla pieni... :D

maanantai 19. tammikuuta 2015

Edustushuivi

Mitä tein joululomalla? Neuloin. Paljon. :D Jouluaattona valmistuivat ihkut kalenterisukat, joita tosi monet on ihastelleet, niiden (ja muiden sukkien ja lapasten) jälkeen oli tosi villiä siirtyä neulomaan seitinohuesta langasta huivia. Oikeesti eka neulomispäivä meni varmaan vaan totutteluun!
Mulla oli vyyhti Dropsin alpakka-silkki-pitsihuivilankaa. Aivan ihanaa. Sain joululahjaksi, vinkkasin pukin pikku apurille Riikka-Piikassa... Ihan pieni jämänöttönen jäi jäljelle, kun ajattelin että haluan kerrankin siistin reunan jota ei ole puoliks päätelty liian kireästi kun lanka loppuu. Mallina oli Kevätpäiväntasaushuivi. Olen neulonut kerran aiemminkin samalla mallilla, lopputulos on aivan erinäköinen koska viimeksi piti soveltaa tosi rankasti paksun langan vuoksi :D
Huivista tuli aivan valtavan suuri. On ainakin mihin kääriytyä :D Ja yllättävän lämmin, vaikka lanka on ihan tosi ohutta ja huivissa on paljon reikiä. Kuvat on meinaan otettu parvekkeella mittarin näyttäessä jotain -17 celsiusasteen tapaista, melko hyvin pärjäsi kun kääriytyi huiviin. Ja koska ekat kuvat otettiin aamulla, jonka jälkeen lähdettiin kämppiksen kanssa ostoksille, ja löysin Seppälästä tuon yläkuvan mekon, joka sopii huomattavasti paremmin huivin kanssa, piti ulkosalla kärvistellä useampaan otteeseen. Linnealle jälleen kuvausapukiitokset:)
Aloitin huivin 3,5 mm puikoilla. Oli tarkoitus ottaa reissuun nelosen puikot mutta ne sitten lähtöhässäkässä unohdin Kuopioon. Onneksi huivi ei ollut ihan yhden illan neule, niin vaihdoin jossain välissä astetta paksummat puikot. Jälkikäteen aateltuna olisi ihan varmasti riittänyt ne 3,5 puikot, kun aika paljon taas kasvoi kokoa kun pingotin :D Olipahan taas kämppiksillä nauramista kun pyllistelin ja yritin mahduttaa tätä mun pingotusalustana käyttämäni ison paksun villapeiton päälle, kun ei mahtunutkaan :D
Tykkääntykkään. Tosi pehmoinen lanka, ja nii ku mainitsin niin yllättävän lämpöinen! Nyt taas iski pitsihuivi-innostus, puikoilla toinen menossa, ei tosin samaa lankaa eikä mallia. Mutta kun pohdin, millaisen huivin tästä langasta tekisin, niin löysin kasan kivoja ohjeita, ja päätin että yksi isotäti tarvitsee hartiahuivin ja halusin yhdestä melko ohuesta langasta jotain kivaa ja koska huivit on kätevimpiä matkaneuleita pikkusen pidemmälle reissulle niin siinähän lasketaan 1+1+1+1 on uutta huivia kehiin.
Tästä ehkä saa käsitystä huivin valtavuudesta. Mulla itelläni on pituutta se 186 cm, ja syliväli on sen mukainen. Huivihan menee tyylikkäästi pitkälti sormien yli :D Kunnon liihotushuivi.
Liihotushuivi, johon on hyvä kääriytyä, koska se yltää useampaan kertaan ympäri, kun se on niin suuri :D Ja kun neuloin tosiaan jokseenkin löysästi, varsinkin loppua kohti, jotta saan jotenkin nätisti tän pingotettua ettei reunakerrokset kiristä.
Muuten noudatin ohjetta, mutta reunakerroksissa harrastin ninjailua. Katoin kun kummatkin kämppikset neuloivat omia versioitaan Myrskylinnusta, niin päätin iskeä sitä kuviota reunaan. Hirmuisten laskutoimitusten jälkeen sain muutamalla strategisella lisäyksellä sopivan määrän silmukoita, ja tein huivin loppuun Myrskylintukaaviota. Aika nätisti se siihen upposi, ei tullut ihan tasan symmetristä mutta aina ei voi voittaa ihan tosi kiva tää on näinkin :)
Tänään koin suuren pettymyksen. Kattelin eilen yliopiston ruokalistaa, tälle päivälle oli merkattu jälkkäriksi valkosuklaamoussea joka on ihan parasta. Päätin, että saan ostaa sitä jos saan lopputyön tosi hyvälle mallille, kun meen nyt sellaisessa vaiheessa että pitää vielä viilailla joitain kohtia mut melkein jo valmista. Sit istuin ja tein mooonta tuntia lopputyötä, ja sain sen melko hyvään kuntoon, menin ruokalaan, ja siellä myytiin vaan rommirusinamoussea :'(

lauantai 17. tammikuuta 2015

Annin suosikkieläin on pupu

Samalla kun kaivelin Paavo-pöksyjen kankaan, löysin mös pupujämät. Niistä riitti oikein hyvin vielä pipoon (ja muutamaan pantaan, mutta niistä mulla ei ole kuvaa, Toisessa on fleecevuori ja toinen on kaksinkertaista pupua). Samalla kaapista löytyi fleecejämiä, ja päätin tehdä vähän lämpimämmän pipon.
Fleecepalasista piti tehdä sellainen palapeliversio, vähän saumat töröttää pupujen läpi mutta en anna sen haitata. Sitä ei myöskään riittänyt ihan pipoksi, vaan vuorikerros jäi päästään avonaiseksi tötteröksi. Joskus se erottuu, jos pipoa ei jaksa asetella kivasti.
Pipon yläpään ompelin käsin kiinni tuollaiseksi ryppykasaksi, kun en jaksanut räpeltää sellaista päänmyötäistä pipoa niinku yleensä :D
Joo, tää pipo on ihan mulle itelleni, mutta otsikko viittaa tuohon allaolevaan pätkään. Parasta kun kaverit rupee ulkomuistista siteeraamaan jotain laatu youtube-videoita..:D Näin kävi Ruotsin-risteilyllä.
(tota videoo kun etsin, niin siellä oli myös fato-versio. Hehhehhee.) Käytiin tosiaan Tukholmassa opiskelijaporukalla, oli kivaa lievästä merenkäynnistä huolimatta :D Maissa oltiin ihan sopiva aika, ehdittiin kiertää Gamla Stan ja vielä pyöriä keskustassa. Mulla oli yksi tavoite maissa, piti löytää postilaatikko :D Äiti löys kerran lompakostaan ruotsalaisen postimerkin, no seuraavan kerran kun mentiin Ruotsiin, laitettiin joku edullinen kortti kotiin. Sitä ei leimattu, ja mentiin myös seuraavana pääsiäisenä Ruotsiin (siellä on yks koristurnaus pääsiäisenä:D) niin uusia terveisiä ja nimiä ja kortti jälleen postiin, ja se tuli perille, edelleen ilman leimaa. Nyt se kävi taas Ruotsissa, saa nähdä tuleeko enää perille...:D
Ja koska opiskellaan farmasiaa, piti käydä tutustumassa paikalliseen apteekkikulttuuriin. Vanhassa kaupungissa oli Korppi-apteekki, siellä oli hana jossa on käärme josta ihan varmana pääsee salaisuuksien kammioon jos vaan osaa kärmeskieltä. Käytiin toisessakin apteekissa, siellä juteltiin jättemycket yhen farmaseutin kanssa, ruotsiks!! Oon ylpee itestäni kun osasin puhua ja ymmärsinki jottai :D Osasin myös kysyä yhestä lankakaupasta jos niillä ois ollu Knit Pron vaihtopäitä mutta ei ollu, ja vaatekaupassa etin sopivia farkkuja mut niitäkään ei ollu :D
Käytiin myös hankkimassa evästä. Muffinssileipomo löydettiin. Nammmm.
Tässä olikin melkein koko kuvasaldo mun osalta, kun kännykän kuvat on vähän huonoja, ja pokkarikamera tekee kuolemaa..:D Onneks kavereilla oli vähän parempilaatusia kuvia olemassa:D

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Paavo on paras!

Käytiin äitin kanssa Tallinnassa, Karnaluksissa öö jotain puoltoista vuotta sitten. Siinä Karnaluksin vieressä oli joku kangaskauppa, käytiin myös siellä. Löysin ihan superihanaa Paavo Pesusienikangasta, aivan loistavaa yökkäripöksymateriaalia, sellaista flanellityyppistä. Tää kangas majaili kaapissani ihan liian kauan, joskus syksyllä olin itekseni kotona ja keksin että voisin vihdoin ommella nää housut. Ja nyt vihdoin ehdin laittaa nämä tänne, ennen joulua oli opiskelut ja no sit oli se joulu :D
Kaavana oli Joka tyypin kaavakirjan yleispöksyt. Yksinkertaistin vielä lisää ja leikkasin taka- ja etukappaleen yhteen, eli kaksi kappaletta yhdistettävänä.
Vyötärölle laitoin kumpparin, mutta se jäi vähäsen löysäksi. Pitänee kiristää jossain vaiheessa, jos rupee enemmän häiritsemään. Lisäksi iskin pikku trikoolappusen takapuolelle, että osaan laittaa pöksyt oikein päin jalkaan :D
Tämmösiä pikku-Paavoja. Tosi aikuismaiset yökkärihousut. Oon näitä muutamaan otteeseen käyttänytkin, "julkisilla paikoilla", kun oltiin farmasian päivillä ja yövyttiin hostellissa :D
Tää päivä on kyllä mennyt ihan vaan ollessa, Bones on yllättävän hyvä sarja, jonka aikana on hyvä neuloo...:D Asiaan vaikuttaa sekin että eilen oli pelit ja paikat jokseenkin jumissa eikä yllättäen tee mieli hirmupaljon liikkua :D

perjantai 9. tammikuuta 2015

Black is the new black

Kyselin siskolta, mitä sille kannattaa neuloa joululahjaksi, mitä tulee käytettyä. Vastaukseksi sain pitkän kaulahuivin ja siihen sopivat lapaset, mustana. Kaulahuiviin mulla ei ollut lankoja tietenkään valmiina, mutta tumppujen verran oli mustaa. Nyt oon melko hyvin saanut kulutettua mustia seiskaveikkoja ja Nallen jämiä :D Näissä on suurimmaksi osaksi Nallea, mutta kämmenosassa on myös paksumpaa seiskaveikkaa, jotta olisivat lämpimämmät.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ihan liian ohuiksi jäivät, joten neuloin sisälle toisen kerroksen. Ensin ajattelin poimia varren sisäpuolelta silmukoita ja neuloa siitä suoraan, mutta se ei ihan toiminut joten tein erillisen sisähanskan, jonka ompelin kiinni ulkokuoreen. Nyt on siis kaksinkertaiset lapaset, luulis pärjäävän!
Musta on aivan kamala väri. Ainakin neuloa, ja kuvata :D Oon neulonut näitä samalla kun ollaan katottu leffoja, ärsyttävää kun joku silmukka putoaa ja sit sitä metsästetään kauan kun ei sitä mustasta erota :D
Tein näihin kuvioksi samaa kuin Linnean sukissa. Näytti meinaan kivalta, ja ajattelin tämän toimivan myös kaulahuivissa kaksipuolisena. Kuvio neulotaan niin, että nostaa ensin 3 silmukkaa oikealle puikolle, vetää sen oikeanpuoleisimman silmukan kahden muun silmukan yli, sitten 1 oikein, langankierto, 1 oikein. Ja pari nurjaa väliin, ja samoin muutama kerros 3oikein 2 nurin.
Tässä näkyy vielä tuota rakennetta. Sisäpuolen lapanen on ihan vaan sileää, eikä siinä ole peukkua.
Tässäpä mun joululahjat oli! Palataan (toivottavasti) piakkoin muiden aiheiden kanssa, mulla olis itseasiassa tuolla kasa neuleita taas valmiina :D

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Hillityt raitasukat

Viimeiset lahjasukat tällä erää! Melkein tuli kiire ennen joulua, kun ukille mietin mitäs tekisin joululahjaksi. Melkein ei kuitenkaan lasketa, nämäkin sukat valmistuivat ihan ajallaan vaikka neulomisen aloitin 21. päivä ja isovanhemmat tulivat meille aatonaattona...:D
Kotikotona oli jotain 7 veljestä tweed-lankaa, väri on ihan ookoo mutta minkä takia siihen pitää lisätä sellaisia nyppyjä, jotka irtoavat neuloessa, ja jos eivät irtoa niin valmis neulepinta näyttää siltä, että sukkia olisi käytetty jokseenkin kauan... En vaan ihan aina ymmärrä näitä jännempiä lankoja. Sukat olisivat valmistuneet huomattavasti tätäkin nopeammin, jos ne nypyt eivät olisi ärsyttäneet :D Lisäksi käytin jotain toista kotoa löytynyttä sukkalankaa, ei ollut seiskaveikkaa mutta vastaavaa. Puikkoina 3,5 kun en paksumpia muistanut ottaa mukaan vaikka niin meinasin.
Lähdin tekemään näihin sukkiin kuviota samalla idealla kuin toiselle isoisälle menneisiin sukkiin. Tällä kertaa vaan nostelin raitavärien silmukoita. Aika kivat tuli näinkin. Kärjestä aloitettu nämäkin sukat.
Jestas noita nyppyjä :D Muuten tosi kivat mutta äh ne nypyt. Sukat ovat symmetriset, nää kuvat on vaan napattu oikein pikapikaa partsilla niin en ehtinyttajunnut asetella niitä kunnolla jalkaan, ja omien jalkojen kuvaus on vaikeeta. Onneks nyt taas oon Kuopiossa, täällä on mun vakkariapu Linnea :)
Joskaan ei olla kauaa täällä, alle kuukauden päästä alkaa harjoittelu! Lahti kutsuu mua o.o Jos siis saan kurssit täällä hoidettua. Sit kait sitä valmistuu varmaseutiksi. Kamalaa miten aika rientää!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Suomusukat

Joululahjapostausrumba jatkukoon! Myös veljen pakettiin laitoin sukat. Bongasin tämän ohjeen, tosi yksinkertainen mutta silti jännä pintakuvio. Koska tasaisia yksivärisiä sukkia on niin tylsä neuloa :D Lankana Novitan Nalle, sininen ikivanha jättikerä, musta josta pyrin eroon sekä turkoosin jämät.
Poikkeuksellisesti (nyt voi jo varmaan puhua poikkeuksista) neuloin nämä sukat ihan perinteisesti varresta alkaen. Ensin vähän matkaa resoria, siitä veli ihan erikseen mainitsi että on tosi hyvä muutaman päivän käytön jälkeen :D Varsi olisi kuulema saanut olla vähän pidempi. Muuten mahtui jalkaan, hyvä, koska hirmuinen arpominen että miten isot on koon 48 jalat. Isot näistä sukista kuitenkin tuli. Kantapääkin on se ihan tavallinen, lunttasin kerän vyötteestä vähän ohjeita siihen. Novitan vyötesuunnittelulle muutenkin isot plussat kun niissä on ne mittanauhat valmiiksi printattuna! Äärettömän kätevää kun ei ikinä satu mitään viivotinta just hollille kun tarvitsee.
Kuviossa neulotaan vuorotellen kummallakin käytössä olevalla värillä. Sinisellä ensin ihan normaalisti sileää, sitten kuviovärillä, mulla musta ja turkoosi, 1 oikein 1 nurin koko kerros. Sitten taas sinistä, ja seuraavalla kerroksella 1 nurin 1 oikein. Tosi simppeli, mutta yllättävän hauska. Ja riittävän mielenkiintoinen neulottava.
Mulla on tosiaan tavoitteena päästä pikkukeristä eroon. Näihin sukkiin sain oikein näppärästi tuhottua turkoosin jämät, ja mustaakin kului ihan mukavasti. Koska nyt kun tuhoan näitä jämiä, niin voi taas hyvällä omallatunnolla hamstrata lisää lankaa :D
Mulla on meneillään uusi aluevaltaus, kokeilussa onteloneule! En vaan löytänyt sopivia puikkoja, kun Napissa ja nauhassa ei just tarvitsemaani kokoa ollut, eikä muista kaupoista löytynyt just niitä mitä etsin, mitenniin merkkiuskollinen :D Tästä lisää kuhan valmistuu, huomattavasti hitaampaa tekemistä kuin normi kirjoneule.