keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Veljekset kuin virtahevot

Virtahepofarmilta moi! Meillä kävi taannoin vieraita, kaksi söpöä pikkupoikaa. Heidän äidillään oli kasa lankoja, joista hän ei itse ehtisi tehdä mitään, ja totesi, että meidän kämpässä niistä voisi joskus syntyäkin jotakin. Sitten tein pojille virtahevot :)
Osittain käytin näihin saatuja lankoja, ja osittain kaivoin omista kätköistä kaveriksi sopivia. Kaikki langat ovat seiskaveikkaa, sama koukku (4) mutta silti ekasta hiposta tuli vähän isompi. Jännäsin kyllä sinivihreän kohdalla, että miten harmaa ja valkoinen lanka riittävät noihin reunakerroksiin, ja saattoi tulla siksikin aika paljon tiukempaa :D
Luulin, että rajoittava tekijä olisi ollut musta reunustenvirkkauslanka, joten violetti kaveri sai odotella silmiään aika kauan, kun en uskaltanut riskeerata mustan langan riittävyyttä. Sitä jäi kuitenkin jäljelle ihan hyvä mytty, onneksi en ostanut lisää! Pikkupoikien virtahevoille kun en uskaltanut laittaa nappeja silmiksi, niin piti kehitellä jotain muuta. Virkkasin pyörylät ja ompelin ne kiinni, toivottavasti kestää.
Jo ensimmäisessä virtahevossa harmaan langan riittävyys arvelutti, joten pistin sinne tänne sekaan muutaman valkoisen kukan. Vähän jotain vaihtelua :) Tämän jälkeen sitä harmaata oli kuitenkin vielä melko paljon jäljellä.
Toisen kohdalla tajusin, että harmaa ei tosiaankaan riitä kaikkiin sisä- ja ulkoreunoihin, joten otin siinäkin avuksi valkoisen ja tein sillä osan. Harmaa kului ihan kokonaan, ehkä puolen metrin häntä jäi viimeiseen kukkaan, valkoista jäi ehkä parin sentin halkaisijaltaan oleva pikku pallo :D Ei mennyt tiukille ei. Kun halusin vähän vähentää mun jämälankoja, niin en olisi viitsinyt ostaa uusia keriä joista olisi jäänyt vielä enempi jämiä :D Note to self, tähän toiseen virtahepoon meni aika tasan 300 g seiskaveikkaa.
Näistä tuli kyllä varsin söpöt! Kumpikaan ei ole symmetrinen, toisessa on tosiaan niitä valkoisia kukkia ja toinen muuten vaan kirjava.
Ohjeena edelleen sama Happy Hippo kuin ennenkin. Edelliset löytyy tästä, tästä, tästä ja tästä.
Samassa kuvassa virtahevot ja mun avaruuskukka! Oon pikkusen ylpee itestäni, että oon saanut ton pysymään hengissä ja vielä kukkimaan noin hienosti! Amppelissa on toinenkin kukka, tuo valkoinen, mutta se ei ole yhtään niin hieno kuin avaruuskukka.
Loppuun vielä pakollinen belfie. :D Hyvinsyöneitä hippoja tälläkin kertaa, tyynyt taas mahantäytteenä.
Nyt en aio virkata virtahepoja ihan heti. Vaikka sisko vähän toivoisi semmoista Surffelin kokoista kaveria itselleen, kun hän muuttaa pois kotoa....

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Maksimekko

Oon tässä jonkun aikaa haaveillut maksimekosta. Mun pituiselle ihmiselle ei semmosta true-maksimekkoa löydy normikaupoista, ei sillä että olisin yrittänyt edes etsiä koska a) ei tosiaan löydy riittävän pitkää b) liian tiukat kriteerit mallista ja kuvioista jne c) opiskelijabudjetti d) voin ihan hyvin ommella ite just semmosen kun haluan. Kävin siis Eurokankaassa tsekkaamassa alennusmyynnit, tässä tulos.
Tuo viskoosilirpukejuttu oli alennuksessa, lisäksi ostin vuorikankaan. Kustannukset tälle jotain alle 15 e, eli ei liikaa :D Ja koska oon tehnyt jo muutaman mekon samalla mallilla, ei ompelussakaan mennyt mahdottoman kauan. Kyseessä siis jälleen kerran Mekkotehtaan Ruut. Klik, klik, klik, mun edelliset versiot kyseisestä mekosta :D Mikään näistä ei ole kuitenkaan samanlainen, kaikissa on joku oma juttunsa! Tässä se on hirmu pitkä helma, jossa on halkio.
Päällikangas on jälleen vähän leveämpi kuin vuori, rypytin sen sopimaan vuoriin. Leikkasin mekkokappaleet päällikankaasta vierekkäin, jolloin tarvitsin kangasta vain olkapäältä nilkkoihin -pätkän. En halunnut tästä niin leveää ja rypytettyä kuin edellisistä. Just hyvä tuli näin! Vuorikankaan mitoitin loppumaan ylemmäs, sääret saavat näkyä ohuemman kankaan läpi.
Vyötärölle virittelin kumpparin. Sen kanssa oli hirmuinen säätö, en muistanut että se on noin haasteellista :D Tai sit vaan jotain säädin turhia. Kuviosta mulle tulee mieleen kolibrit, mutta ei kai noi oikeastaan esitä mitään. Kivan värinen kangas jokatapauksessa!
Mekko myös sopii tosi hyvin meidän parvekkeen sisustukseen. Tässä kuvausrekvisiittana Linnean hankkimat muurinkellot. Linnealle jälleen kiitos kuvausavusta! :)
Jotka on nätit ja sopii kans mun avaruuskukkien väriin! :D Nyt meidän partsilla on oikeesti jo tosi kiva istuksia jos sää suosii, siellä on myös matto!
Olkasaumasta nää mun mekot tunnistaa, että on samalla mallilla tehty. Tässäkin pistetty vähän päällekkäin ja ommeltu ihan käsin kiinni. Vähän meinaa tuo vuorikangas tursuta näkyviin, hmm.
Selkäpuolellakin on vähän rypytystä. Oon kyllä hyvin tyytyväinen tähän, kerran oon käyttänyt oikeasti vasta, mutta eipä tässä oo ollut tilaisuuksiakaan vielä :D Pyöräily tosin voi olla haasteellista tän kanssa.
Tein viikolla valkosuklaajuustokakun, ja siihen päälle mansikoita, kun mulla oli vieraita. Kakku on helpoin ikinä, pohjassa dominopötkö murskaksi ja siihen 50g sulatettua voita, se irtopohjavuoan pohjalle, päälliseksi vatkasin purkin kermavaahtoa, purkin vaniljatuorejuustoa, ja sulatin levyn valkosuklaata ja sekoitin sen mössöön ja laitoin pohjan päälle ja yöksi jääkaappiin. Päälle sit mansikanpuolikkaita, Suonenjoelta, sieltä tulee makeimmat mansikat :D
Mulla on tässä vaikka miten paljon projekteja kesken, jotain alkaa jo olla valmistumassakin! Blogihiljaisuudessa ei tosiaan ole kyse siitä että en tekisi mitään, vaan siitä että mulla on kesken vähän isompia juttuja ja vähän vähemmän tekemisaikaa kuin yleensä, yritän sovittaa työt ja sosiaalisen elämän ja harrastukset ja kaiken mahdollisen yhteen, loppuu tunnit vuorokaudesta :D