lauantai 16. heinäkuuta 2016

Maksimekko

Oon tässä jonkun aikaa haaveillut maksimekosta. Mun pituiselle ihmiselle ei semmosta true-maksimekkoa löydy normikaupoista, ei sillä että olisin yrittänyt edes etsiä koska a) ei tosiaan löydy riittävän pitkää b) liian tiukat kriteerit mallista ja kuvioista jne c) opiskelijabudjetti d) voin ihan hyvin ommella ite just semmosen kun haluan. Kävin siis Eurokankaassa tsekkaamassa alennusmyynnit, tässä tulos.
Tuo viskoosilirpukejuttu oli alennuksessa, lisäksi ostin vuorikankaan. Kustannukset tälle jotain alle 15 e, eli ei liikaa :D Ja koska oon tehnyt jo muutaman mekon samalla mallilla, ei ompelussakaan mennyt mahdottoman kauan. Kyseessä siis jälleen kerran Mekkotehtaan Ruut. Klik, klik, klik, mun edelliset versiot kyseisestä mekosta :D Mikään näistä ei ole kuitenkaan samanlainen, kaikissa on joku oma juttunsa! Tässä se on hirmu pitkä helma, jossa on halkio.
Päällikangas on jälleen vähän leveämpi kuin vuori, rypytin sen sopimaan vuoriin. Leikkasin mekkokappaleet päällikankaasta vierekkäin, jolloin tarvitsin kangasta vain olkapäältä nilkkoihin -pätkän. En halunnut tästä niin leveää ja rypytettyä kuin edellisistä. Just hyvä tuli näin! Vuorikankaan mitoitin loppumaan ylemmäs, sääret saavat näkyä ohuemman kankaan läpi.
Vyötärölle virittelin kumpparin. Sen kanssa oli hirmuinen säätö, en muistanut että se on noin haasteellista :D Tai sit vaan jotain säädin turhia. Kuviosta mulle tulee mieleen kolibrit, mutta ei kai noi oikeastaan esitä mitään. Kivan värinen kangas jokatapauksessa!
Mekko myös sopii tosi hyvin meidän parvekkeen sisustukseen. Tässä kuvausrekvisiittana Linnean hankkimat muurinkellot. Linnealle jälleen kiitos kuvausavusta! :)
Jotka on nätit ja sopii kans mun avaruuskukkien väriin! :D Nyt meidän partsilla on oikeesti jo tosi kiva istuksia jos sää suosii, siellä on myös matto!
Olkasaumasta nää mun mekot tunnistaa, että on samalla mallilla tehty. Tässäkin pistetty vähän päällekkäin ja ommeltu ihan käsin kiinni. Vähän meinaa tuo vuorikangas tursuta näkyviin, hmm.
Selkäpuolellakin on vähän rypytystä. Oon kyllä hyvin tyytyväinen tähän, kerran oon käyttänyt oikeasti vasta, mutta eipä tässä oo ollut tilaisuuksiakaan vielä :D Pyöräily tosin voi olla haasteellista tän kanssa.
Tein viikolla valkosuklaajuustokakun, ja siihen päälle mansikoita, kun mulla oli vieraita. Kakku on helpoin ikinä, pohjassa dominopötkö murskaksi ja siihen 50g sulatettua voita, se irtopohjavuoan pohjalle, päälliseksi vatkasin purkin kermavaahtoa, purkin vaniljatuorejuustoa, ja sulatin levyn valkosuklaata ja sekoitin sen mössöön ja laitoin pohjan päälle ja yöksi jääkaappiin. Päälle sit mansikanpuolikkaita, Suonenjoelta, sieltä tulee makeimmat mansikat :D
Mulla on tässä vaikka miten paljon projekteja kesken, jotain alkaa jo olla valmistumassakin! Blogihiljaisuudessa ei tosiaan ole kyse siitä että en tekisi mitään, vaan siitä että mulla on kesken vähän isompia juttuja ja vähän vähemmän tekemisaikaa kuin yleensä, yritän sovittaa työt ja sosiaalisen elämän ja harrastukset ja kaiken mahdollisen yhteen, loppuu tunnit vuorokaudesta :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, ne piristää aina :)
Sanavahvistus käytössä, kun en jaksanut roskaposteja...