sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Reppuselätys

Mulla oli alkusyksystä viikko, jolloin en päässytkään vielä aloittamaan gradun tekoa ja ei ihan hirveästi ollut muuta menoa. Satuin törmäämään tosi selkeään reppuohjeeseen, ja väsäsin sitten semmosen. Ohje oli tosi selkeä ja helppo seurata, ainoo mikä aiheutti haastetta oli käyttämäni materiaalit :D
Kämppikseni rupesi kerran selittämään, miten kiva olisi väsätä jotain tilkkujuttuja. Mä rupesin siinä sitten miettimään, että niin kyllä olis. Kämppis rupesi askartelemaan päiväpeittoa ja mä päätin silputa vanhoja farkkuja. Pistin lahkeet kolmioiksi, kolmiot vierekkäin ja surauttelin saumurilla niistä sopivia kappaleita, joista kokosin sitten repun. Silitin tukikankaan valmiisiin kappaleisiin, saumat jäivät epämääräisesti ryttyyn sinne alle mutta ne jäivät tietenkin kaiken väliin piiloon. Vaati kyllä aika paljon laskemista ja sommittelua, että sain hyvän kokoiset palaset, mutta kyllä kannatti!
Tässä on muutamat mun ihan lempifarkut, jotka oli hajonneet koska niitä on käytetty niin paljon, ja parit muut jotkut randomit jotka äiti on tainnut antaa mulle että tee joskus jotain. Meillä on siis ihan tosi paljon kaappitilaa että voi varastoida kaikkea random matskua :D Kaapin kätköistä löytyi myös vahakangasta, survoin sitäkin tuonne väliin että kestää edes vähän kosteutta. Kuljettelen repussa kuitenkin pääasiassa tablettitietokonetta ja neuletta että pärjään luennolla, ja ois ihan kiva jos ne pysyisivät lähes kuivana. Kotikotoa äiti toi mulle huopaisen joulupöytätabletin, siitä ihan pikkuisen leikkaamalla sain sopivan palan selkään, jotta reppu pysyy ryhdikkäänä.
Vuorikankaastakin saan kiittää äitiä, hän oli joskus ostanut Finlaysonin norsuja. Piti aika paljon miettiä, että miten päin kappaleet pitää laittaa että norsut pysyvät oikein päin :D Loppupalasta ompelin tyynyliinan, jonkun patalapun ehkä pystyisi vielä tekemään :D Ompelin sen vahakankaan ensin kiinni vuorikappaleisiin, jolloin kosteussuoja on tavallaan vuorissa eikä mun tarvinnut miettiä, miten saisin kolmannen kangaskerroksen järkevästi ninjattua.
Päätin vähän kikkailla (ikään kuin farkkujen kanssa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta) vielä sisäpuolellekin pari taskua. Halusin selkää vasten ison taskun, johon voi laittaa sen koneen niin että pysyy muusta repunsisällöstä erillään, sit tein vielä pienen vetoketjutaskun koska pienenpieneen etutaskuun ei tasan mahdu kännykät ja lompakot ja avaimet.
Vaikka käytin pääösin kaapista löytyviä materiaaleja, jouduin kuitenkin tekemään ostoksia tätä reppua varten, Napista ja nauhasta ostin keltaista puuvillanauhaa, metritavaravetoketjua ja hihnojen lukkosysteemit. Eurokankaasta kävin ostamassa tukikangasta, ja Fortiksen toimistolta yliopistourani huikempiin saavutuksiin lukeutuvan superkäärme-haalarimerkin. Koska Kånken-repussakin on logo niin mäkin halusin :D
Merkin sain käsiini vasta sitten, kun olin kasannut repun lähes valmiiksi. Aiheutti vähän haastetta sekin, mutta sen verran oon haalarimerkkejä ommellut että hyvin se sujui! Taskun kanssa jouduin tappelemaan vähän enemmänkin, sekin oli pakko ommella käsin (piilottaa hyvin ei-ihan-kohdalleen-menneet-kolmiot!) ja ekalla kerralla se meni ihan liian vinoon...
Jos jotain olisin tehnyt toisin, olisin laittanut olkahihnojen väliin tukikangasta. Nyt vaan ompelin pari suikaletta yhteen ja alas nauhaa ja metallilenksun, mutta nää ovat vähän luirut. Projekti vaati muuten aika paljon verta, hikeä ja kyyneleitä, ihan vaan siksi koska farkku :D Saumurista katkesi neula, ja aika paljon piti ommella käsin koska liian paksuja farkkukerroksia.
Reppujen hihnasysteemi on vähän liikkuva, mutta kyllä mä pärjään sen kanssa. Takapuolen kolmiot eivät menneet ihan niin nätisti kohdalleen, mutta ne ovat kuitenkin selkää vasten niin ihansama.
Kaikenkaikkiaan tuli huikee reppu, tykkään kovasti! Eikä tule samanlaista vastaan, vaikka oon aika varma että näin samalla ohjeella ommellun repun yliopistolla tässä joku aika sitten. Ulkokuvista kiitos jälleen Linnealle :)
Nyt kelpaa käydä ne pari hassua kurssia vielä tekemässä yliopistolla. Ja se gradu.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Hei älä koskaan ikinä muuta!

Kesäkämppikseni istui mun kanssa autossa kun neuloin näitä sukkia, ja ihasteli niitä kovasti. Siinä sitten mietin, että mitäs jos neuloisin hänellekin sukat, ihan vaan muistuttamaan miten kiva kesä meillä oli :) Ja jos uudessa asunnossa sattuisi olemaan kylmät lattiat, niin varpaat pysyvät silti lämpiminä.
Lainasin alkukesästä Cookie A:n sukkakirjan, mulla oli tarkoitus tehdä siitä kaikkien hehkuttamat Monkey-sukat. Seiskaveikka ei siihen mitenkään taipunut, vaikka miten sovelsin. Päädyin sitten toiseen jonossa olevaan malliin, Älä koskaan ikinä oli näiden sukkien nimi :D Siitäkin oikeastaan nappasin vaan kaavion, aloitin sukat kärjestä. Vähän meni laskut pieleen, missä kohtaa olisi kuvion neulominen kannattanut aloittaa, mutta muutamalla tosi huomaamattomalla kavennuksella sain sukista oikein hyvät. Puikkoina oli luultavasti 3,5 mm.
Laitoin myös varteen (joka on lyhyt, kun ne ovat kuulema kivempia. Näin yks yö unta, että olin ihan vahingossa neulonut näihin sukkiin polvipituiset varret, vaikka nimenomaan oltiin juteltu, että kämppis tykkää mieluummin lyhytvartisista sukista :D ) tätä samaa kuviota. Olisi näyttänyt fiksummalta, jos kuvio olisi alkanut jo alempaa kantapäästä, mutta koska en yhtään tiennyt, miten monta kerrosta kantapäähän tulee, nää kuviot eivät olisi kuitenkaan menneet samaa tahtia ja sehän vasta olisi ärsyttänyt.
Kantapää on ranskalainen, mutta aloitin joustimen neulomisen jo heti kantalapussa, vähän erilainen kuin yleensä. Istuvat tosi nätisti jalkaan, nää ovat vaan ihan liian pienet omaani, ja ei oikein ollut kunnon valoa enää kun olisi ollut sovitusjalkaa saatavilla sen jälkeen kun olin sukat saanut valmiiksi :( Idean saanee kuitenkin hyvin selville näistäkin kuvista.
Nämäkin olivat tosi nopeeta neulottavaa timanttisukkien jälkeen :D Luentoneulekausi on taas myös aloitettu, mulla on the Gradun lisäksi nyt pari hassua kurssia (ja toki ne graduun liittyvät tietysti). Mutta uhkaavasti alkaa näyttää siltä, että saatan jopa jossain vaiheessa valmistua.

torstai 8. syyskuuta 2016

Pelletimantteja

Kuopioon on avattu semmoinen Kässäkerho Pompom. Kävin siellä kerran pyörimässä, kun oli muutakin asiaa keskustaan ja se sattui olemaan auki. Mulla oli tarkoitus olla ostamatta yhtään mitään, mutta siellä olikin Väinämöinen Sport tarjouksessa. Olin hypistellyt kyseistä lankaa jo syksyllä käsityömessuilla, nyt sitten ostin sitä. Langan väri on Klovni. Aikamoista pelleoksennusta kyllä :D
Olen seuraillut Tour de Sockia, missä on siis tarkoituksena neuloa muutamat sukat mahdollisimman nopeasti. Jotkut kisamalleista on vähän hassuja, mutta Diamondback Socks näytti niin hauskalta, että halusin samaan tyyliin itselleni sukat. Koska kokeilu on mun tapa toimia, en ostanut ohjetta vaan soveltelin menemään. Jalkaan menevät, vähän pitäisi jotain hienosäätöä kehitellä, jos tekisin toiset samoista muistiinpanoista :D
Tykkään siitä, miten noi värit sotkeutuvat ihan täysin mun timanteissa! Varren resorissa olen neulonut ihan perinteisesti joustinneuletta ympyränä, mutta muuten neuloin sukat timantti kerrallaan, edestakaisin, ninjasin kavennuksilla ja lisäyksillä.
En kyllä suosittele tämmöstä soveltamista, kannattaa ostaa oikea ohje :D Nää olivat kuitenkin aika paljon ajattelua vaativaa neulottavaa, ei ihan joka telkkarisarjan kanssa voinut näitä tehdä, varsinkin kun piti miettiä kaikkia miten mikäkin kohta voisi toimia. Siksi näiden tekemisessä kestikin niin kauan :D Plus ohuet puikot, neuloin sukat 2,25 mm pyöröillä. Otin aina käsittelyssä olevat silmukat erikseen ja loput silmukat hengailivat kaapelilla. Jokainen timantti käsitti aina 23 silmukkaa. Ravelryyn kirjoittelin vähän, miten oon tehnyt, käytännössä siis ensin kavennettiin keskeltä paljon silmukoita, tehtiin lyhennettyjä kerroksia. Kun sopiva määrä silmukoita oli kavennettu, ruvettiin puolestaan lisäämään, ja lyhennetyt kerrokset menivät taas pidemmälle. Kamalan selkeä selitys. Aloitin sukat kärjestä, loin koko sukkaan tarvittavan silmukkamäärän eli 88 s, ja ensimmäinen timantti on tavallaan puoliksi taitettu, jolloin ei muodostunut niin kamalan terävää kärkeä.
Kantapää on vähän semmonen mitä on. Soveltelin tiimalasikantapäätä, tein sen tavallaan yhden timantin paikalle. Olisin halunnut jonkin sortin levennyksiä kantapään tienoille, että sukat menevät vähän helpommin jalkaan, mutta en keksinyt, miten ne olisi toteuttanut kaikista järkevimmin. Toisin kuin alkuperäisessä ohjeessa, mulla on timantteja myös pohjassa.
Tässä vielä lähikuvaa mun timangeista. Joissain kohdissa näyttää, että olisi jotain reikää tai jotain, mutta ei se mitään. Nää on silti aika päheet :D
Vaikka meidän työselkkari joskus keväällä ei ollut timanttia (niinkuin toisen ryhmän :D), niin nää sukat on! :) Oon melko tyytyväinen lopputulokseen :D Tekemisen määrä oli kyllä huomattavasti isompi kuin normi sukissa, toisaalta tämmöinen paljon ajattelua vaativa soveltelu on hauskaa!

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Rikottuja siemeniä

Äiti!! Skippaa tämä teksti kiitos! :D

Koska hyvin suurella todennäköisyydellä nämä varmaan päätyvät äitin joululahjapakettiin. En vaan jaksa jättää tätä jonnekin luonnoksiin pyörimään, luotan siihen että äiti ei lue alkua pidemmälle :D Ensimmäinen kuvakin on tästä syystä vaan sinnepäin.
Oltiin lähdössä entisen kämppikseni luokse muutaman tunnin automatkan päähän kylään (ihanat kesäpaardit olikin!) ja mulla ei ollut mitään näppärää kesken matkaviihdykkeeksi, joten aloitin joululahjaneulomukset. Mulla oli tarkoituksena alunperin tehdä ihan vaan räsymattosukat, eli raidoittaa kahta raitalankaa keskenään, mutta päädyin kuitenkin tekemään Broken seed stitch -sukat
Neuloin nämä kärjestä alkaen, raidoitusta en mitenkään tasaillut. Mulla oli tuota purppuraraitaa erillinen pikkukerä, jonka käytin pois. Se loppui tietysti kantapäässä, kaunis ja harkittu yksityiskohta siis tuo kantapään raidoitus :D Seiskaveikan raitaversioita ovat kummatkin käytetyt langat.
Oikeastaan nämä ovat ihan tavalliset villasukat, joihin olen vaan tehnyt tuota pintaneuletta. Joka toisella kerroksella neulotaan kaikki silmukat oikein, joka toisella 1 o 1 n, ja seuraavalla helmineulekerroksella tietenkin nurjat ja oikeat silmukat eri kohtaan kuin edellisellä.
Oli kyllä varsinaista pikaneulottavaa nämä, automatkojen aikana sain ekan sukan valmiiksi ja toisen suunnilleen kantapäähän :D Mutta pitkästä aikaa paksut (3,5mm) puikot ja paksu lanka, niin tuleehan siinä valmista paljon nopeammin kuin 2,25 mm puikoilla ja hirmu ohuella langalla, nyt oon myös saanut ihan valmiiksi asti muutaman kauan kesken olleen ohuemmasta langasta tehdyn jutun.
En tosiaan usko, että äiti tarttee enempää villasukkia, mutta ei voi mitään, tässä vielä yhdet :D Värien puolesta nää sopisivat jo syksyyn, mutta jos kerrankin olis kaukaa viisas ja tosiaan jo rupeaisin tekemään joululahjoja.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kesäseili

Lainasin alkukesästä Veera Välimäen Huivileikki-kirjan. Samoja aikoja ajeltiin etelään päin, ja pysähdyttiin Jari-Pekassa ja siellä Riikka-Piikassa oli kasa lankoja alennuksessa. Mukaan tarttui yhteensä 6 kerää Katia cotton stretch -lankaa, ja niistä tuli huivi. Vähän jäi jämiä jemmaan, mitähän niistä keksisi :D
Malli on Seili. Päätin tehdä tämän vain näillä kahdella värillä, jotka mulla oli, ohjeessahan leveät raidat on tehty kahdella eri värillä. Muuten menin kuitenkin aika tarkkaan ohjeen mukaan, silmukkamääriä en loppuvaiheessa kyllä todellakaan laskenut, että täsmääkö, kun ei sillä kuitenkaan olisi ollut mitään merkitystä mun neulomiseen :D
Ajattelin huivin olevan sopiva, kun on vielä vähän lämmintä, mutta välillä tarvitsee jotain lämmittävää päälle. Huivi oli mukana mm. maanantain uusintatentissä, luentosalissa jossa yleensä on ihan jäätävän kylmä mutta vissiin ne ei vielä käytä ilmastointia kun on vasta alkusyksy? :D
Kokoa huiville tuli ihan reilusti, mahtuu siis hyvin kääriytymään! Tykkään tästä epäsymmetrisestä mallista. Pingotuksen kanssa meinasi tulla ongelmia, kun sininen läiskä ei halunnut mennä ihan niin kuin mä olisin halunnut sen menevän. Käytössä ei tosin pysty kyllä huomaamaan mitään sen ihmeempää.
Pitää vielä vähän miettiä, miten saan tän nätisti kaulaan ja harteille :D Mutta kyllä se siihen menee. Ja on myös ihan sopivan lämmin, ei mitenkään kuuma kun ei tosiaan ole villaa nähnytkään mutta kuitenkin. Kuvausavusta jälleen kiitokset Linnealle :)
Ainaoikein-pintaa oli tosi rentoa neuloa, ei tarvinnut mitään ohjetta sen ihmeemmin kytätä, reunojen lisäykset oppi tosi nopeasti ulkoa. Tämä olikin mulla aika monella reissulla mun matkaneuleena, yhdessä kerroksessa meni vaan niin pitkään aina neuloa, ei siis edennyt muutaman tunnin autossa istumisen aikana mitenkään mahdottomasti :D Valmista tuli kuitenkin lopulta.
Tän ison neuleen jälkeen onkin syntynyt pienempiä sukkia ynnämuita aika liukuhihnalta :D Niistä varmaan seuraavaksi.